Kiinteistötekninen täsmäase

Innorentin siirrettävät vuokrahallit suunnitellaan aina täyttämään kunkin käyttökohteen erityisvaatimukset. Hallit vastaavat kiinteitä rakennuksia monella tavalla, mutta siirrettävyys tuo niihin myös monia mielenkiintoisia yksityiskohtia.

 

Rakennusten siirtämisessä ei sinällään ole mitään uutta. Kiinteitä rakennuksia pystytään siirtämään ja toisaalta voidaan käyttää konteista kasattavia siirreltäviä parakkeja. Uutta Innorentin ratkaisussa on sen sijaan tekniikka, joka perustuu rakennusosien purkamiseen ja uudelleen hyödyntämiseen. Jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa otetaan huomioon, kuinka rakennus saadaan turvallisesti purettua ja siirrettyä uuteen paikkaan.

Kun hallin varsinaista asiakaskohtaista toteutusta lähdetään suunnittelemaan yhdessä tulevan käyttäjän kanssa, mukaan astuu tamperelainen arkkitehtitoimisto Q’Ark. Toimisto osallistuu uuden hallin toiminnalliseen ja esteettiseen suunnitteluun toimien projektin arkkitehti- ja pääsuunnittelijana. Q’Ark koordinoi koko suunnitteluryhmän toimintaa ja pitää huolen suunnitelmien yhteensopivuudesta. Myös yhteistyö viranomaisten kanssa on tärkeää, jotta asemakaavan asettamat vaatimukset täyttyvät ja kaupunkikuva säilyy yhtenäisenä.

 

Hallin anatomia

Siirrettävä hallirakennus koostuu pääpiirteissään alapohjalaatasta perustuksineen, teräsrungosta ja ulkovaipasta. Perustusten ja rungon toteutus on siirrettävänkin hallin kohdalla hyvin samanlaista kuin pysyvän rakennuksen kanssa. Isoimmat erot sen sijaan tulevat ulkovaipan toteutuksessa. Innorent-hallin perustuksiin pätevät siis samat lainalaisuudet, kuin tavalliseenkin rakennukseen.

Perustusten vahvuuteen ja paalutustarpeeseen vaikuttavat maapohjan laatu ja hallin tuleva käyttö. Raskaita trukkeja sisältävä halli vaatii luonnollisesti vahvemmat perustukset kuin urheiluhalli. Runkoratkaisu halleissa puolestaan on pulttiliitoksinen teräsrunko. Käyttötarpeen loputtua pulttiliitokset on helppo purkaa, toisin kuin hitsaussaumat. Hitsaamalla on myös hyvin vaikeaa saavuttaa riittävän hyvä laatu rakennustyömaaoloissa.

Ulkovaipan suhteen siirrettävä rakennus mahdollistaa tiettyjä vapauksia asemakaavan suhteen. Esimerkiksi asemaakavassa on voitu määrittää harjakattojen suunta, mutta väliaikaisen rakennuksen ei tarvitse tätä määräystä noudattaa. Väliaikaisen rakennuksen ulkovaipan ei myöskään tarvitse täyttää energiamääräyksiä. ”Käytännössä kuitenkin monet valveutuneet käyttäjät haluavat rakennuksesta myös energiatehokkaan, koska kustannusero ulkovaippaeristyksissä ei ole kovin merkittävä”, toteaa arkkitehti Sami Tuuhea Q’Arkista. Siirrettävän hallin on kuitenkin täytettävä samat vaatimukset terveellisyydestä ja käytön turvallisuudesta, paloturvallisuudesta sekä ulkonäöstä kuin kiinteän rakennuksenkin.

 

Sähkötyöt ilman sähkömiestä

Siirrettävän hallin sähköjärjestelmä on mahdollista toteuttaa plug-in-järjestelmänä, jossa sähköjohdot kulkevat elementeissä valmiina pinta-asennetuissa putkissa ja elementtien väliset sähköliitokset tehdään kierreliittimillä. Tällöin niiden asennuksessa ei tarvita sähkömiestä. Ainoastaan päämuuntajalla tarvitaan sähkömies tekemään kytkentä sähköverkkoon.

Liitännät kunnallistekniikkaan toteutetaan nekin tutuilla tavoilla. Vesiliitännät ja viemärit ovat samoja kuin pysyvissä rakennuksissa. Myös liityntä kaukolämpöön on mahdollinen, mikäli se on saatavilla. Tällöin lämmönvaihdin voidaan sijoittaa hallin tekniseen tilaan tai jopa rakennuksen ulkopuolelle konttiin. Luonnollisesti lämmitys voidaan toteuttaa myös maalämmöllä tai suoralla sähkölämmityksellä.

 

Kohti uutta elämää

Aikanaan kun hallin alkuperäinen käyttötarve loppuu, voidaan lähes koko halli siirtää uuteen paikkaan. Mikäli ratkaisussa on käytetty sokkelielementtejä, voidaan ne hyödyntää uudestaan. Rungon lisäksi ulkoseinä- ja kattoelementit ovat siirrettävissä. ”Iv-koneet voidaan hyödyntää uudestaan, mutta kanavat on usein kannattavampaa uusia jo nuohoustarpeenkin takia”, Tuuhea huomauttaa. Uudessa paikassa ainoastaan pilarianturat ja alapohjalaatta joudutaan tekemään uudestaan ja tarpeen mukaan myös sosiaalitilat, mikäli niitä ei ole toteutettu siirreltävinä tilaelementteinä.

 

Kuntien monet tarpeet

Kuntasektorilla on arvatenkin käytössä paljon erilaisia halleja. Suurimman tarpeen muodostavat erilaiset pienet ja suuret liikuntahallit, mutta halleja käytetään paljon myös varastoina, sekä kylminä että lämmitettyinä.

Kunnissa hallien rakentamista hidastaa hankala ja vuosia vievä päätösprosessi, kuten Mänttä-Vilppulan liikuntasihteeri Jari Ahvenjärvi asian kuvailee: ”Kun huomataan, että jokin rakennus on huonossa kunnossa, remonttia lähdetään tekemään siten, että otetaan suunnittelijat ja arkkitehdit mukaan, viedään projekti kunnan valtuustoon päätettäväksi ja haetaan valtionavustusta. Jos kaikissa portaissa näytetään vihreää valoa, päästään lopulta korjaamaan tai rakentamaan.”

Myös Lempäälän tilapalvelupäällikkö Timo Kujanpää on samoilla linjoilla: ”Jossain määrin Lempäälässä on harkittu vuokrahalleja, muttei ole tehty päätöksiä. Kunnassa toki paljon tarvitaan halleja, mutta kynnys rakentaa omia kiinteitä halleja on korkea.”

Tarvetta kuitenkin uusille rakennuksille ja halleille, erityisesti siirrettäville halleille, on. ”Monessa kunnassa on vanhaa rakennuskantaa 70-luvulta, jolloin rakennukset rakennettiin sillä ajatuksella, että ne sijaitsevat omalla paikallaan maailman loppuun asti. Nyt kuitenkin monessa kasvukeskuksessa on havaittu, että ihmiset siirtyvät jonnekin aivan muualle, missä nämä vanhat rakennukset ovat”, selventää Ahvenjärvi.